Aktiivinen synnyttäjä: totta vai tarua?

Päivitetty: 29. loka 2018

Moni ensisynnyttäjä ja uudelleensynnyttäjäkin miettii ja pelkää sitä, millainen roolini synnytyssairaalassa on: Olenko vain ohjeita vastaanottava objekti? Saanko ylipäätään liikkua? Päästellä ääniä? Käydä vessassa ilman lupaa?




Naisten voimaantuminen, oman kehonsa ja omien rajojensa tiedostamisesta ja kunnioittamisesta on ollut runsaasti tapetilla viime aikoina. Naisella on oikeus omaan ainutlaatuiseen kehoonsa, koskemattomuuteensa, itsemääräämisoikeuteensa ja kokemukseensa. Jokainen nainen on jumalaisen arvokas juuri sellaisena kuin on.


Miksi synnytyksessä asia olisi yhtäkkiä toisin?


Synnyttäjänä saat olla se sama voimakas ja pystyvä, mutta samaan aikaan tarvitseva, herkkä nainen joka olet ollut synnytykseen astikin.

Viimeisimmässä Aktiivinen synnytys ry:n "Sydänääni" -jäsenlehdessä yksityinen kätilö Silja Seppänen kirjoitti siitä, kuka synnytyksessä määrää marssitahdin ja kaapin paikan. Hän mainitsi, että normaalissa synnytyksessä äiti voi päättää, millä tavalla hän aikaansa synnytyksessä viettää, missä synnyttää ja ketä hänen synnytyksessään on läsnä. Sairaalassa toki synnyttäjä luopuu määräysvallastaan sen suhteen, keitä synnytyksessä on läsnä ja kotisynnytyksessä äiti taas voi itse valita kätilönsä.


Kenties mediasta ja fiktio-ohjelmista välittyy kuva siitä, että synnytys ikäänkuin "hoidettaisiin" alusta loppuun saakka hoitoalan ja lääketieteen ammattilaisten toimesta naisen ollessa passiivinen, synnytyksenaikaisista tapahtumista tietämätön, hoidon kohde. Kuvaa synnyttämisestä on vahvasti medikalisoitu ja dramatisoitu. Monissa karrikoiduissa synnytyskohtauksissa synnyttäjä jää tilanteen ulkopuolelle - ponnistus-kehotuksia lukuunottamatta - eli hoidon vastaanottajaksi aktiivisen toimijuuden sijaan.


Entä jos todellisuus voisi olla toisin? Voi olla, ja saa olla. Pitäisi olla.


Synnyttäjänä saat olla se sama, voimakas ja pystyvä, ja samaan aikaan tarvitseva sekä herkkä nainen, joka olet ollut synnytykseen astikin. Sairaalaympäristössä tai kotona. Synnytys voi olla valtavan suuri, voimaannuttava kokemus kehon tuntemuksen, minäkuvan, seksuaalisuuden ja koko naiseuden kannalta. Se ei ole itsekästä epäterveellä tavalla vaan jokaisen synnyttäjän mahdollisuus.


Se on vahva siirtymä naiseudesta äitiyteen, jolloin naisen keho tekee sitä, mihin se on luotu - oli lapsi sitten luonnollisesti tai keinohedelmöityksellä saanut alkunsa. Nainen kykenee kantamaan kohdussaan elämää ja synnyttämään sitä - mikä ihme! Mutta fyysisten edellytysten lisäksi aktiivinen toimijuus kaipaa henkistä tukea ja kannustusta. Lukuisien tutkimusten mukaan synnytyksessä saadulla jatkuvalla tuella onkin positiivinen vaikutus kokonaisuuteen. (Mayes' Midwifery, 14. painos, s. 489: Care during the first stage of labour).


Synnytyksen vaiheiden, ja kehon raskauden aikana tapahtuneiden muutosten, ymmärrys on avainasemassa matkalla kohti vauvan tapaamista ensi kertaa. Kun nainen on luottavainen, kuuntelee kehoaan ja saa synnytyksessä jatkuvaa tukea ja turvaa synnytyksessä häntä tukevalta tiimiltä - tukihenkilöltä, doulalta ja hoitohenkilöstöltä - hän voi vapautua sanoinkuvaamattomalla tavalla kenties jopa ensi kertaa naiseudessaan. Vapautua ja avautua kirjaimellisesti turvallisesti synnyttämään elämää.


Aktiivinen toimijuus on omien fyysisten ja henkisten kykyjen sekä valintojen toteuttamista, mahdollisuuksien ymmärtämistä, tunnistamista ja omistamista.

Tähän kiteytyy synnyttäjän toimiminen aktiivisena; kykyä ja omistajuutta yhdellä elämän merkittävimmistä hetkistä. Mahdollisuus tuoda synnytykseen liikettä, lepoa, tukea ja turvaa sopivassa suhteessa. Unohtamatta oikea-aikaista ja sopivaa kivunlievitystä - lääkkeetöntä tai lääkkeellistä. Kykyä luottaa omaan kehoonsa ja vauvaansa. Aktiivinen toimijuus synnytyksessä ei missään nimessä tarkoita mahdollisesti lääketieteellisistä syistä tarvittavien hoitotoimien tai toimenpiteiden automaattista vastustamista ja torjumista tai lääkkeistä kieltäytymistä taikka vauvan voinnin seurannasta pidättäytymistä. Se tarkoittaa omien fyysisten ja henkisten kykyjen sekä valintojen toteuttamista, mahdollisuuksien ymmärtämistä, tunnistamista ja omistamista. Tämä pätee niin alatiesynnytykseen kuin synnytykseen keisarileikkauksella.


Synnyttäjä saa ja voi toimia myös sairaalassa omien tuntemustensa mukaisesti saadessaan turvaa ja rauhaa synnyttää hänelle sopivimmalla tavalla. Doula eli synnytystukea tarjoava ihminen, voi tukihenkilön kanssa tai itsenäisesti auttaa synnyttävää naista saavuttamaan ja löytämään sisältään tämän voiman ja auttaa löytämään rauhan synnyttää aktiivisesti omalla tavallaan ja rytmillään.


Elämän synnyttäminen on ainutlaatuista ja mullistavaa niin monella tavalla. Se on siirtymä naisesta äidiksi maailmaan, joka tuo mukanaan onnea, mutta myös vastuuta ja velvollisuuksia aivan uudessa mittakaavassa. Mitä jos sinun oma voimasi ja kykeneväisyytesi itsessään antaisi alkuvoiman kaikkeen tähän? Mikä alku äitiydelle, mikä alku elämänmittaiselle matkalle.


Doula & imetysohjaaja Maria Kesti

81 katselukertaa